Loading...

Intia

Koulutuskeskus Salpauksen nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja opiskelijat Marianne, Minni ja Nelli ovat koulutussopimusjaksolla eteläisessä Intiassa apuopettajina slummikouluissa. Täältä voit seurata heidän kokemuksiaan

iNTIA2

LOPPURAPORTTI / Marianne                                                                                                                                                              

KV jakson kesto: 7vk
Työssäoppimispaikan nimi ja toimiala: FSL India
Intia Kundapura

TYÖSKENTELY

Työpäivä kesti 2-3h koulussa ja matkoihin meni noin tunti yhteensä.   Koulu oli slummialueella semmone pikku peltikoppi. Siellä opetin lapsia. He olivat noin 3-12 –vuotiaita ja heitä oli joka päivä 10-25 opiskelemassa. Opetettiin lapsosille englannin perussanastoa. Kirjaimia ja numeroita ja kehon osia. Ja välillä myös ilmansuuntia sekä hygienia juttuja, kuten käsien ja hampaiden pesua. Työskenneltiin yhdessä Minni ja Felixin ja Sharavatin kanssa. Päivän alussa aina jaettiin hommat mitä kukakin tekee.

OPPIMINNEN JA ONGELMANRATKAISU

Ennen matka ja myös matkan aikana sain Intiasta ja projektista tietoa netistä sekä aikaisemmin vapaaehtoistyössä olleilta opiskelijoilta. Jos vielä menen uudestaan kehitysmaahan lapsia opettamaan, miettisin etukäteen erilaista ohjelmaa ja opetusjuttuja heille.

VUOROVAIKUTUS JA YHTEISTYÖ

Työssäoppimispaikalla yhteistyö muiden kanssa toimi hyvin! Tultiin hyvin kaikkien kanssa toimeen ja pystyttiin pienestä kielimuurista huolimatta helposti keskustella asioista . TOPpi paikallamme oli siis yksi vapaaehtois työntekijä Felix, hän oli saksalainen. Hänen kanssaan tuli ystävystyttyä koulussa ja yhteisellä koulumatkalla. Ystävystyttiin myös kahden italialaisen tytön kanssa FSL opetuskeskuksessa, kun heidän kanssaan oltiin orientaatioviikko samassa huoneessa.

Suomea esiteltiin meidän tekemän julisteen avulla, jossa oli Suomen kartta ja siellä muutama kaupunki kuten Helsinki, Lahti ja Rovaniemi. Kartan vieressä oli kuvia ja kestiä esim. millaista ruokaa Suomessa syödään ja millaisia ihmisiä me suomalaiset ollaan ja muuta yleistä tietoa maastamme.

Ongelmatilanteita ei jouduttu kohtaamaan reissullamme.

AMMATTIETIIKKA

Ensimmäisellä viikolla olimme FSL Training centerillä, siellä FSL työntekijät kertoivat minne me mennää ja mitä tekemään ja miten. Joka päivä oli opittiin erilaisia asioita Intiasta ja siellä vapaaehtoisena työskentelystä.

Intiassa aikataulut oli ”vähän sinnepäin”, eli jos vaikka aikataulussa luki että lähdetään kaupungille klo 13.00, voi olla että lähdettiin siinä Puolen tunnin tai tunnin sisään jossain vaiheessa.  Me oltiin totuttu olemaan ajallaan kyllä, mutta muut eivät. Se esim. oli yksi eroista Suomen ja Intian välillä.

Intialainen koulu suomalaiseen kouluun verrattuna oli alkeellinen, hyvin tiukkakurinen ja kovaääninen. Mutta opettajia arvostettiin Intiassa paljon.

TERVEYS, TURVALLISUUS JA YHTEISTYÖ

Orientaatio viikollamme meille kerrottiin erilaisia turvallisuuteen liittyviä asioita kuten hätänumerot ja miten toimia turvattomissa tilanteissa tulisi toimia.
Terveydenhuoltopalveluja kukaan meistä ei joutunut käyttämään.
Työvaatteina meillä oli perus intialaiset peittävät vaatteet.
Työympäristö oli vähän syrjässä ja se oli slummialueella. Itse koin paikan turvalliseksi.
Työvälineinä meillä oli käytössä pieniä liitutauluja, liituja, vihkoja, kyniä, eläin- ja kasviskortteja sekä muutamia palapelejä joissa oli englanniksi tekstiä.
Ennen matkaa terveyden ja turvallisuudenkin kannalta piti ottaa rokotteita ja maitohappobakteereja ja puhdistus- ja desinfiointiainetta mukaan.KESTÄVÄ KEHITYS

Kierrätystä ei juurikaan Intiassa ollut, roskia oli joka puolella pihoilla ja kaduilla.

Matkalla puhuimme englantia, englannin kielen osaamme kaikki ihan hyvin niin sillä pärjäsimme kokoajan. Intian kielistä opimme Kannadaa muutamia sanoja. Yhteyttä FSL:ään ja kouluihin pysyimme pitämään ihan perus viesteillä, soitoilla ja Whatsapp-sovellusta käyttäen. Saatiin heti orientaatioviikolla kaikkien tarvittavien yhetyshenkilöiden puhelinnumerot.

Hinnat siellä oli paljonpaljon halvempia kun Suomessa.

Viestinnässä käytettiin ihan vaan kännykkää niin kuin aikaisemmin mainitsinkin. Myös sähköpostiin lähetettiin meidän koordinaattorille väli- ja loppuraportit.

AKTIIVINEN KANSALAISUUS JA ERI KULTTUURIT

Intialainen ruoka oli aika paljon mausteisempaa ja tulisempaa kuin suomalainen ruoka. Mutta ruuat siellä oli kuitenkin todella herkullisia. Koulupäivän aikana meillä ei ollut ruokataukoa, koska se koulupäivä ei kauaa kestänyt. Joinain päivinä mentiin Minnin kanssa slummikoulusta normaaliin koluun, jossa saatiin syödä kouluruokaa, riisiä ja kastiketta.

Meitä kehotettiin ostamaan intialaiset vaatteet ja pitämään niitä koulussa ja mieluusti muuallakin ulkona liikkuessamme. Ostimme kaikki muutamat erilaiset mekot ja housut ja niitä käytimme melkein joka paikassa. Välillä myös ihan perus t-paidassa tai pitkähihaisessa paidassa oltiin.

Jouluna kävimme kirkossa meidän host-perheen kanssa ja söimme perheen ja sen sukulaisten ja ystävien kanssa jouluruuan joka oli vähän runsaampi kun arkiruoka. Oli siis erilaisia kastikkeita ja kanaa ja riistä ja riisikakkuja. Oli makoisaa. Uusivuosi meni myös perheen ja tuttavien kanssa ja syötiin hyvät ateriat.

Fiilis koko reissusta on hyvä. Kivoja kokemuksia ja muistoja jäi Intiasta. Mieluusti menen uudestaan Intiaan lomailemaan tai töihinkin. Reissu oli upea ja silmiä avaava. Olen kavereillekin suositellut vapaaehtoistyöhön lähtemistä ulkomaille.