Loading...

IMG 20180224 033552

Jouluna minulle aukesi mahdollisuus lähteä kuukaudeksi vaihtoon Kanadaan. Myönnän että ensin hieman epäröin, mutta päätin silti hypätä kelkan kyytiin ja siitä alkoikin reissun valmistelu. Mitä lähemmäs lähtöä päästiin, sitä innokkaammin sitä myös odotin.

Kun vihdoin lähtöpäivä koitti, jännitin todella paljon. Päällimmäisenä mielessä pyöri epätietoisuuden tunne, en tuntenut matkatovereitani enkä tiennyt mitä tulevalta kuukaudelta pitäisi odottaa. Varmasti saman kategorian tuntemuksia ja ajatuksia liikkui myös muiden mielessä. Ensimmäisten haparien tutustumisaskelien jälkeen olin lähinnä ylpeä itsestäni. Olin lähtenyt reissuun tuntemattomien kanssa kohti tuntematonta.

IMG 20180221 WA0065

Kanadaan saavuttuamme vietimme kaksi ensimmäistä yötä yhden sijasta lentokenttähotellissa. Tarkoituksena oli sunnuntaina (4.2.) jo suunnata kohti meille vuokrattua mökkiä, mutta huonon ajokelin ja kehotusten vuoksi jouduimme kuitenkin siirtämään lähdön seuraavaan aamuun.

Aamun vaihtuessa päiväksi vatsat kylläisinä hotellin aamiaisesta, huristelimme moottoritietä pitkin Montebello-nimiseen kylään. Ihmetellen maisemia jotka eivät poikenneetkaan oletetusti suomen maisemista. Kylässä kohteenamme oli Choco Motive, pieni paikallinen suklaapuoti/-tehdas. Paikalle päästyämme ja pienen tutkiskelun jälkeen saimme selville, että hostimme Chef Gaetan Tessier oli yksi paikan perustajista. Pian hän huristikin puodin pihalle autollaan meitä vastaan.

Kuulumisien vaihdon jälkeen suuntasimme koko porukka kohti mökkiämme. Matkalla poikkesimme ruokakaupan kautta ostamassa välttämättömiä aamupalatarvikkeita, vaikkakin perillä meitä odotti jääkaappi ja pakastin täynnä ruokaa. Gaetan oli hoitanut meille raaka-aineita laidasta laitaan.

Ensimmäinen kouluviikkomme alkoi vasta tiistaina. Tällöin ajoimme Gaetanin perässä koululle, jossa sitten saimme nopean esittelykierroksen ennen päivän alkua. Normaali päivämme alkoi siis klo 15:00 teorialuokassa tai keittiössä, ja loppui 21:00-23:00 aikaan. Useimmiten meidät päästettiin hieman aikaisemmin lähtemään pitkän ajomatkan vuoksi.                                

IMG 20180221 164836 Bokeh

Ensimmäisellä viikolla oli huomattavissa pientä ujoutta sekä oma-aloitteisuuden puutetta, mutta tämä johtui suurimmaksi osaksi vain uudesta ympäristöstä sekä uusista ihmisistä. Englanti oli hakusessa puolin sekä toisin, kun kuitenkaan kenenkään äidinkieli se ei ollut. Onneksi asioihin saatiin selvyyttä muiden kommunikointitapojen avulla ja kaikki sujui hyvin siltä osin.

Normaali viikko koostui kahdesta esivalmistelupäivästä sekä 2-4 serviisipäivästä. Harmittamaan ainakin omalla kohdalla jäi lauantaiset serviisit, joihin emme päässeet osallistumaan. Muuten päivät olivat nautinnollisia sekä aika kului. Joskus liiankin nopeasti ja välillä taas liian hitaasti. Pitkän esivalmisteluajan myötä yksityiskohtiin nähtiin vaivaa, esimerkiksi muotoilemalla vihanneksia haluttuun muotoon tai kaivertamalla pintaan kuvioita. Raaka-aineet tulivat lähes käsittelemättöminä, lihat tuoreena palana koulun lihanleikkaajaopiskelijoilta. Suurin ero suomalaiseen valmistamiseen oli tyhjästä lähtö liikkeelle, liemipohjat keitettiin alkuviikosta ja säilöttiin loppuviikkoa varten. Ei ylimääräisiä jauheita eikä valmisteita käytetty lainkaan, joten lopputuloskin oli huomattavasti laadukkaampi.

IMG 20180221 WA0064

Ravintolassa serviisipäivinä asiakkaita oli vaihtelevasti, hiljaisina iltoina n. 15 ja vilkkaina lähes 100. Asiakaskunta koostui lähialueen asukkaista sekä opiskelijoiden perheistä/tuttavista. Neljän ruokalajin menun hinnaksi tuli 50 Kanadan dollaria, joka euroihin muunnettuna on hieman yli 30€.

Aikanamme pääsimme myös toteuttamaan bankettitilaisuutta, jonne asiakkaita tuli hieman vajaa 80.

Reissumme viimeisellä viikolla tarjosimme asiakkaille kuuden ruokalajin Suomi-Kanada menun. Meidän osuutemme koostui keittiön tervehdyksestä (rukiinen lohipiiras), kylmästä alkuruoasta (peuraa kolmella tapaa), lämpimästä alkuruoasta (ruijanpallasta sekä creme ninon) sekä jälkiruoasta (suklaamoussea, tyrnisorbettia sekä salmiakkivaahtoa). Toteutus onnistui mahtavasti sujuvan yhteistyön ansiosta, lopputulokseen oltiin tyytyväisiä ja hyvän suorituksen jälkeen oli rentoutunut olo.

IMG 20180223 210728 Bokeh

Ennen reissua olimme saaneet pienen tietopläjäyksen Kanadasta, ympäristöstä, kulttuurista ja käytännön asioista. Puolet näistä jäi unholaan jo ennen reissua, mutta onneksi oli monta päätä pohtimassa asioita paikan päällä. Itse en asettanut reissulle odotuksia, olin avoin kaikelle uudelle tiedolle ja kokemuksille. En voi siis sanoa pettyneeni mihinkään. Jos hieman verrataan Kanadaa Suomeen, on havaittavissa samanlaisuuksia tietyissä asioissa. Esimerkiksi mökkimme järvimaisema näin talviaikaan muistutti aivan mökkimaisemaa keskisuomessa. Sää oli myös pitkälti samaa kaavaa, kylmyyttä, lunta, aurinkoa ja sadetta vuorotellen. Ainoa uusi tuttavuus oli ’’jääsade’’. Tämä ilmiö syntyi muutaman pakkasasteen sekä vesisateen yhdistelmästä, sade kuulosti aivan kuin rakeita olisi satanut mutta jätti jälkeensä kauniin lasimaisen efektin. Autoilijalle tämä oli tietysti haastavampaa, sillä auton pintaan muodostui muutaman millin paksuinen jääkerros. Hintatasosta taas oli eriäviä mielipiteitä ennen reissua, mutta totesimme että suurin osa tuotteista olivat samaa hintaluokkaa kuin kotimaassa.

Suurin ero oli ihmisissä. Ainakin he keihin reissumme aikana tutustuimme, olivat todella huomaavaisia ja vieraanvaraisia. Vähän väliä oli joku kysymässä onko kaikki hyvin, pärjäämmekö me tai tarvitsemmeko jotain. Tämä oli hieman yllättävää näin suomalaisena, joka ei ole tottunut samanlaiseen huolehtimiseen. Mutta lämmin ja kotoisa tunnelma oli taattu, eikä koti-ikäväkään iskenyt vasten kasvoja niin pahasti mitä oli odotettu.

Oma pieni perheemme muodostui tämän kuukauden aikana. Ikäeroista huolimatta tulimme todella hyvin toimeen ja arkielämä sujui moitteettomasti. Tietenkin kun 24/7 on samojen naamojen kanssa tekemisissä, saattaa tulla pientä kinaa ja ärsytystä. Normaalia. Tämä kuitenkin oli yksi koko reissun hienoimmista asioista, ystävystyä uusien ihmisten kanssa ja jakaa kaikki se heidän kanssaan. Opettajatkin kukin vuorollaan sopeutuivat meidän tiiviiseen porukkaan vallan mainiosti. Tavaksemme muodostuikin ostaa kakku aina tulevaa opettajaa varten ja toivottaa hänet tervetulleeksi joukkoomme.

IMG 20180228 WA0014

Vapaa-aikamme kului pitkälti lepäämiseen, sillä koulupäivät ja pitkät ajomatkat väsyttivät todella paljon. Koulumatkoihin aikaa meni lähestulkoon tasan kaksi tuntia yhteensä, sekä joka lauantaiset reissumme Montrealin lentokentälle viemään tai hakemaan opettajaa. Tämä matka kulutti lauantaistamme aina noin kuudesta seitsemään tuntia, takaisin mökillä olimme vasta hieman ennen puolta yötä. Kuukauden aikana kilometrejäkin kertyi lähes 5 000.

Onneksi saimme pienten neuvottelujen jälkeen itsellemme muutaman vapaapäivän, sillä muuten olisimme lähteneet Kanadasta muutamaa muistoa köyhempinä. Kolmannen viikon loppupuolella lähdimme siis viettämään vapaatamme pääkaupunkiin Ottawaan. Olimme saaneet ohjeistuksen Gaetanilta hyvälle market placelle. Vajaan kahden tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme kaupunkiin ja olimme innosta piukeina. Auton parkkeerattuamme lähdimme jalkaisin tutkimaan nurkkia ja katsomaan minne olimme päätyneet. Alue oli suuri, neliön mallinen kortteli täynnä erilaisia putiikkeja, ravintoloita sekä pienpanimoita. Todella upeaa ja hälinää oli joka puolella ympärillämme. Onnekkaita olimme myös sään osalta, aurinko paistoi eikä kylmyyttäkään ollut liikaa. Lopulta pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen päädyimme kauppakeskukseen, jossa aikaa hurahtikin pienoinen tovi. Kyseisen päivän saimme päättää hyvän ruoan ääressä, ravintola Rustiekissa Gatineaun puolella. Gaetan oli hoitanut meille kaiken valmiiksi myös tätä varten, joten me vain astuimme ravintolaan sisään ja palvelu luisti. Nautimme kovasti ruuista sekä seurasta.

IMG 20180226 183301 Bokeh

Toisen vapaan vietimme lepäillen mökillä ja illaksi suuntasimme koululle, meidät oli kutsuttu ravintolaan vieraiksi. Näin pääsimme myös kurkistelemaan touhua asiakkaan näkökulmasta, sekä maistelemaan opiskelutovereidemme tuotoksia. Neljän ruokalajin menu tarjoiltiin sujuvasti, tietenkin joka välissä vertailimme toistemme ruokia, maistelimme ristiin ja mietimme olisiko jotain paranneltavaa. Ruokailun jälkeen kävimme keittiössä pyörähtämässä, kiittämässä oppilaita sekä Gaetania hienosta illasta. Olimme kutsuneet oppilaita mukaamme viettämään perjantai-iltaa kanssamme mökille. Tiedossa oli yhteistä oleskelua, korttipelejä, jutustelua. Vain pieni osa heistä saapui paikalle, mutta ilta oli sitäkin ikimuistoisempi!

Meille varattu mökki näytti kuvissa jo hyvältä, mutta paikalle päästyämme loksahti lähes jokaiselta leuka auki. Tilaa oli riittämiin sekä hieman ylikin. Jokaiselle riitti oma huone, joka oli todella positiivinen yllätys. Kuitenkin kun oma rauha oli tarpeeseen aika ajoin. Keittiömme oli viimeisen päälle varusteltu ja moderni. Lisänä tässä todella viihtyisässä mökissä oli vastoin odotuksiamme, wifi, jonka saimme käyttöömme vaikka yleensä tämä ei kuulu pakettiin mukaan.

Pienoinen ongelma meillä muodostui muutamaksi päiväksi, sillä lämminvesivaraajamme alkoi reistailemaan.  Lopulta selvisi neljännen päivän kohdalla, että varaajasta oli molemmat vastukset menneet, eikä lämmintä vettä tule ennen kuin saamme uudet osat ja vaihdettua ne vanhojen tilalle. Näin ollen olimme yhteensä viisi päivää ilman lämmintä vettä, ja sitä paikalliset tuttavammekin hieman ihmettelivät miten selvisimme. Me vain kohautimme olkapäitämme ja totesimme ettei se nyt niin paha ollut, sama asia kuin olisi avannossa käynyt. Ainakin aamulla heräsi viimeistään siinä vaiheessa kun suihkuun piti mennä.

IMG 20180228 WA0010

Viimeisenä voisin sanoa, että kokonaisuutena reissu oli aivan mahtava. Kasvatti jokaista varmasti henkisesti ja avarsi maailmaa. Omat näkemykset ja arvot saivat taas mittaa uusista ja kenties sieltä nousi pintaan asioita joita ennen ei ole arvostanut samalla tavalla. En olisi osannut kuvitella miten tiiviiksi porukaksi me kasvoimme kuukauden aikana, ja täytyy todeta että, harvoin tapaa heidän laisiaan ihmisiä. Suurta kiitollisuuden tunnetta herättää myös se, että meille oli tarjolla näinkin upea mahdollisuus. Uusia kokemuksia ja muistoja kerääntyi laidasta laitaan. Toivottavasti niitä luodaan taas jonain päivänä uudestaan, näiden ihmisten kanssa.

Teksti ja kuvat: Tiiu Kettunen, Turun ammatti-instituutti