Loading...

Kaksi opettajaa JEDUsta, kolme matkailun opiskelijaa Luksiasta sekä yksi nuorisotyön opiskelija Etelä-Pohjanmaan opistosta suuntasivat samalla lähdöllä kohti Tanzania Volunteersia Moshissa. Tässä opettajien kokemuksia jaksoltaan!

 

Katja Koski ja Sirpa Latvakoski

JEDU

TANSANIAN MATKAN RAPORTTI

17.11 – 30.11.2019

 

SUNNUNTAI 17.11

Lähdimme kello 14 Ylivieskasta kohti Oulun lentokenttää, josta matkamme alkoi kohti Tansaniaa. Saavuimme Oulun lentokentälle kello 16, jossa laitoimme matkatavaramme kohti lentokonetta. Lentomme lähti kohti Helsinkiä kello 17.00.

Saavuimme Helsinkiin kello 18.00, jonka jälkeen noudimme matkatavaramme ja hoidimme käytännön asioita lentokentällä. Seuraavien lentojen selvitystä, rahojen vaihtoa tulevaa viisumia varten. Viisumi maksaa 50 dollaria Tansanian kentällä. Käytännön asioiden hoitamisen jälkeen majoituimme lentokentän Scandic hotelliin.

 

MAANANTAI 18.11.2019

Tapasimme lentokentällä Tansaniaan lähtevät opiskelijat Pauliinan, Aaronin, Leevin ja Mikan. Osa lähtijöistä nosti dollareita (50 $) viisumia varten. Huolehdimme lähtöselvitykset ja lentomatkamme alkoi klo 12:35 Istanbulia kohti. Istanbulista lentomatkamme jatkui kohti Kilimanzaroa klo 20:25 ja saavuimme tiistaiaamuna klo 5:50 Kilimanzaron lentokentälle.

 

TIISTAI 19.11.2019

Huolehdimme, että jokaisen viisumit olivat kunnossa ja tapasimme Cleverin Tanzania Volunteersista, joka kuljetti meidät majapaikkaan. Clever ja ovat Shaina ovat meidän yhteyshenkilöitämme ja oppaitamme. Aamualan syötyämme levähdimme enimmät matkaväsymykset. Lepohetken jälkeen Cleverin opastamana vaihdoimme valuuttaa, toimitimme yhteistyöpaikkoihin kopiot viisumeista sekä työpaikalla tapahtuvan koulutuksen sopimukset sekä yritimme saada paikalliset prepaid-liittymät (jäi huomiseksi) sekä opettelimme käymään paikallisessa ruokakaupassa. Kävimme tutustumassa Pauliinan ja Leevin tulevaan työpaikkaan Cafe Unioniin sekä tutustuimme kahvilan johtajaan. Kahvilaan on menossa ensimmäistä kertaa Suomesta opiskelijoita Keva-hankkeen kautta. Sovimme johtajan kanssa, että opiskelijat pääsevät perehtymään kahvilan toimintaan ensi perjantaina. Iltaa vietimme opiskelijoiden kanssa sekä tutustuimme muihin Tanzania Volunteersissa asuviin vapaaehtoistyöntekijöihin.

tvl talo

KESKIVIIKKO 20.11.2019

Aamupalan jälkeen päivän ohjelma alkoi Cleverin orientaatiolla Tansania Volunteersin sääntöihin ja toimintatapoihin ja palveluihin. Hän kertoi Tansanian kulttuurista ja tavoista esimerkiksi pukeutumisesta, Hän esitteli meille niin sisätilat kuin ulkotilat ja niiden käyttötarkoitukset.

Pienen tauon jälkeen aloitimme paikallisen kielen opettelun eli swahilin kielen alkeet. Opettelimme lausumaan sanoja ja lauseita oikein. Tutustuimme kansainvälisen koulun toimintaan. Kävimme tutustumassa koulun hevostalleihin ja saimme nähdä myös oppilaiden toimintaa talleilla. Urheilukentällä oli alkamassa rugby peli. Koulun alueella oli useita erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Kansainvälisenä kouluna paikka oli hyvin vakaavarainen toisiin kouluihin verrattuna. Alueella oli tarkka valvonta.

Koululta ajoimme Cleverin kyydillä Moshin keskustaan, jossa aloitimme hikisen urakan rahan nostamisessa. Yhdeltä opiskelijalta automaatti nielaisi kortin, joka onneksi saatiin takaisin pankista. Lisäksi Katjan pankkikorttikaan ei pelannut, joten Sirpa joutui nostamaan useita miljoonia sillinkejä. Hetken tunsimme olevamme rikkaita. Tämän jälkeen kävimme täydentämässä varastojamme paikallisessa ruokakaupassa.

Illalla saimme tietopaketin KilimanJaron tulivuoresta ja mahdollisista tutustumisretkistä. Tällä hetkellä tulivuoro on nukkumistilassa, mutta savun tuoksua on välillä ilmassa. Korkeutta Kilimanjarolla on 5895m ja se koostuu 3 vuoresta, joista yhdellä on vielä vulkaanista toimintaa. Tietopaketin jälkeen kävimme kävelemässä aukiolla, josta päivännäöllä voi ihailla vuoren huipun. Samalla saimme myös hyvää liikuntaa mukulakivisellä tiellä ja poluilla.

 

TORSTAI 21.11.2019

Aamulla aloitimme opiskelijoiden kanssa Cleverin johdolla julkisten kulkuneuvojen käytön. Bussin myöhästyessä köröttelimme  Tuk tukilla (= mopoautotaksit)  keskustaan ja opettelimme kulkemaan keskustan alueella. Opiskelijat saivat hankittua prepaid-liittymät, mikä oli oma haasteensa!. Tuk tukilla tulimme takaisinkin ja pienen tauon jälkeen aloitimme massiivisen svahilin kielen opiskelun Sahainan johdolla. Kilimanjaron huippu suostui näyttäytymään koko komeudessaan ja niiinpä lähdimme opiskelijan kanssa kuvaamaan sitä paremmalta kuvaamispaikalta pienen kävelymatkan päästä.

Tutustuimme uuteen suomalaiseen  sosionomi-opiskelijaan ja hänen 7-vuotiaaseen poikaansa, jotka tulivat Tansaniaan vapaaehtoistyöhön kolmeksi kuukaudeksi. Tuona aikana poika käy kotikoulua ja osallistuu äitinsä kanssa katulapsikeskuksen toimintaan.   Myös perheellisillä on mahdollisuus tulla perheensä kanssa tänne asumaan ja tekemään vapaaehtoistyötä.

Loppuillan vietimme swahilin kielen kotitehtävien parissa.

 

PERJANTAI 22.11.2019

Aamulla aloitimme varhaisella aamulenkillä ennen orientaatiota. Huolehdimme samalla omasta kunnostamme, tutustuimme paikallisten elämään ja kävimme kristillisen sairaalan porteilla, jonne ei kuitenkaan asiaa ollut ilman virallista kutsua.

Lenkin jälkeen lähdimme Aaronin (matkailualan opiskelija) kanssa tutustumaan hänen tulevaan työpaikkaan eli 4 tähden hotelliin. Hotellin johtaja esitteli meille hotellin toimintaa ja Aaronin tulevia työtehtäviä.

Tämän jälkeen lähdimme Pauliinan ja Leevin kanssa heidän työpaikkaan Union Cafe Kilimanjaro. Perehdys oli todella kattava ja saimme tietoomme, että paikka on hyvin vaativa kriteerien pohjalta.

Perehdyksen jälkeen meille tuli safarin järjestäjä kertomaan tulevasta matkasta ja mitä asioita meidän on otettava huomioon.

Illalla kävimme vielä opiskelijoiden kanssa pienen kävelylenkin ja lähdimme ajoissa nukkumaan, koska aamulla oli nostava ennen kello 5.

union coffee

LAUANTAI 23.11.2019

Lauantaina aloitimme kaksipäiväisen safariretksen. Aamulla varhain  lähdimme opiskelijoiden kanssa kohti Tansanian yhtä suurinta luonnonpuistoa, Tarangetia.

Matkalla luonnonpuistoon  ajoimme Masai-kansan laidunmaisen läpi. Oppaamme / kuljettajamme kertoi Masai-heimon kulttuurista, elinkeinoista ja tavoista. Masai-heimolle on tyypillistä polygamia, ja oppaan mukaan eräällä rikkaalla miehellä oli lukuisa määrä vaaimoja ja lapsiakin yli sata! Mies oli yli 80 vuotias ja hänen nuorin vaimonsa oli 25 vuotias,. Heidän nuorin lapsi oli 4 vuotias. Suvun muut miehet perivät vaimot miehen kuollessa. Saimme tietää, mistä nimi Tansania tulee: ajoimme melko läheltä kaivosta, josta louhitaan hyvin harvinaista sinistä korukiveä, jota löytyy vain Tansaniasta. Kivi on kuulemma timanttiakin kalliimpaa materiaalia.

Luonnopuistoa kiertelimme isollla Jeepillä usean tunnin ajan ja näimme mm. leopardin syömässä saalistaan maassa (kuulemma harvinainen nähtävyys). Myös kirahvit, norsut, puhvelit, antiloopit, mangustit, linnut yms. esittäytyivät meille.

Matkalla Ngorongoron kansallispuistoon yövyimme opiskelijoiden kanssa camping-alueella.

 

SUNNUNTAI 24.11.2019

Aamulla kello 6 jatkoimme matkaa opiskelijoiden kanssa kohti Ngorongoronin kansallispuistoa. Alue on tarkkaan valvottu luonnonsuojelu alue ja vanha tulivuoren alue, jossa viihtyy useita eri eläinlajeja.

Meillä oli etuoikeus nähdä hyvin läheltä urosleijona, seeproja, paviaaneja, gnuita, kultasakaaleja, sarvikuono, virtahepoja, erilaisia lintuja, norsuja ja paljon muita eläimiä. Pääsimme myös kuvaamaan virtahepoja maankamaralta toiletti reissullamme.

Yksi opiskelija sairastui tulomatkallamme ja annoimme hänelle ohjeita, miten voisi helpottaa olonsa. Aamulla katsomme hänen tilanteensa, pystyykö hän lähtemään työpaikalle vai ei.

Majapaikallamme oli erästä opiskelijaa pistänyt käärme, mutta majatalon isäntä oli sitä mieltä ettei lääkitystä ehkä tarvita. Tarkastamme sen myös aamulla vielä.

 

MAANANTAI 25.11.2019

Aamulla tarkastelimme opiskelijoiden tilannetta ja matkallamme sairastunut opiskelija ei aloittanut tänään vielä työpaikalla, vaan jäi parantelemaan oloansa. Toinen opiskelija, jota käärme oli purrut, pääsi töihin.

Lähdimme matkailualan opiskelija Leevin kanssa työpaikalle. Paikalla oli oltava viimeistään kello 7. Työpaikalla oli todella tiukat säännöt ja opiskelija oli saanut huonoa infoa, minkälaiset työvaatteet ja kengät hänellä olisi oltava. Suomessa käytössä olevat työkengät eivät sopineet kahvilan johtajalle, koska niissä oli takaosa auki eli kantapää oli näkyvissä.

Seurasimme Leevin työskentelyä ja ohjaajan sekä johtajan perehdytystä kahvilan toimintaan. Leevi sai ohjeistusta eri kahviannosten valmistamisessa. Lisäksi hän pääsi ottamaan tilauksia pöydistä ja tarjoilemaan asiakkaille englannin kielellä.

Keskustelimme johtajan kanssa ja annoimme hänelle Jedun lahjan. Lahjasta hän oli hyvin tyytyväinen, koska ei ollut nähnyt sammutuspeittoa aikaisemmin. Päivämme Leevin kanssa oli hyvin antoisa ja pääsimme tutustumaan eri ammattialaan, joka kummallekin oli vieraampi.

Työpäivämme jatkui vielä paikallisten lasten karkkien ostamisella tutustumiskäyntejä varten. Lisäksi lajittelimme tulevien tutustumiskäyntipaikkojen lahjat ja harmittelimme, kun emme osanneet ottaa mukaan kyniä Suomesta. Sairaalassa olevat opiskelijat kertoivat, että kynistä on suuri tarve heidän työpaikallansa.

Illalla vertailimme sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa kriteerejä lähihoitajakoulutuksesta ja mietimme, että voisi sairaala täällä olla lähihoitajaopiskelijoiden harjoittelupaikka. Heidän mielestänsä lähihoitajien työkuva ja kriteerit onnistuisivat oikein hyvin ST Josephin sairaalassa. Ainoastaan i.v lääkitystä lähihoitajat eivät voisi tehdä, muuten kylläkin.

pharmacy

TIISTAI 26.11.2019

Tänään lähdimme opiskelijan kanssa lasten ja nuorten vankilaan, jonne pystyi ottamaan yhtä aikaa 14 poikavankia ja 8 tyttövankia. Tällä hetkellä vankilassa oli 4 poikaa, jotka olivat iältään 14-17 vuotiaita. Taustalla heillä murha, varkauksia ja vakava väkivaltaisuus. Heidät oli tuomittu 2kk-yli 1v vankeuteen.

Tutustuimme vankilan ympäristöön, jossa sijaitsi ulkokeittiö, monipuolinen kasvimaa, kanala, suihku- ja pyykinpesutilat sekä vessa. Lisäksi vankilalla oli oma koulu.

Pääsimme yhdessä opiskelijan kanssa opettamaan vangeille matematiikkaa, jossa aiheena oli hyvin haastava jakokulma. Luokassa huomasimme poikien oppimisvaikeuksia. Yksi poika oli todella etevä tehtävissä ja hän saikin lisätehtäviä. Matematiikan tunnin jälkeen vangeilla oli puolen tunnin tauko, jolloin opiskelija järjesti pojille amerikkalaista jalkapalloa. Pojat innostuivat kovasti ja liika energia kului mukavasti. Tauon jälkeen opiskelija aloitti englannin oppitunnit.

Veimme lahjaksi paikkaan palapelin, jossa oli maailman kartta ja maanosille tyypillisiä eläimiä. Pojat olivat hyvin kiinnostuneita palapelistä ja opiskelija aikoi hyödyntää peliä vankien opetuksessa. Näytimme palapelistä pojille, missä Suomi sijaitsee. Lisäksi veimme heille lyijykyniä ja muovisia kirjaimia koulunkäyntiä varten.

Aktiviteettina vangit tekivät erilaisia rannerenkaita myyntiin. Hankimme itsellemme tuliaisiksi rannerenkaita, millä tuimme osaltamme heidän toimintaansa.

Iltapäivällä vaihdoimme työpaikkaa ja pääsimme tutustumaan Samarian katulapsikeskukseen. Toiminta rahoitetaan eri lahjoituksilla ja nyt paikan tilanne on vuoden vaihteessa katkolla ja jatkosta ei osattu sanoa. Keskuksessa oli aloittanut vajaa vuosi koulutoiminta, joka haki vielä paikkaan toiminnassa. Paikassa oli 2 suomalaista sosionomiopiskelijaa, jotka kertoivat meille paikan haasteista ja esittelivät paikkoja. Pääsimme myös auttamaan opiskelijoita koululuokan järjestämisessä. Talon koulukulttuuri oli aikalailla erilaista kuin Suomessa. Luokassa oli eri-ikäisiä ja tasoisia oppilaita. Kunnon lukujärjestystä ei luokassa noudatettu, vähäisiä koulutavaroita ei laitettu paikoilleen ja lahjoituksena annettuja tavaroita lojui ympäri luokkaa.

Sosionomiopiskelijat antoivat meille ohjeita, mitä taloon kannatti lahjaksi tuoda. Lahjoitimme Muumi värisetin, englanninkielisen esikoululaisille tarkoitetun kirjan (josta opettaja aikoi ottaa kopiota lapsille oppitunneille) ja tikkareita, joista lapset saivat suut makeaksi.

Illalla kävimme läpi opiskelijoiden kanssa päivän kuulumisia. Kahvilassa työskentelevät opiskelijat kertoivat meille, että ovat aivan poikki pitkistä työvuoroista ja hyvin haastavasta ympäristöstä. Hotellilla oleva opiskelija kertoi, että hotellissa ei vieläkään ollut asiakkaita, joten toimintaa ei oikein ollut. Vankilassa oleva opiskelija oli oikein tyytyväinen paikkaan samoin sosionomi- ja sairaanhoitajaopiskelijat. Meillä opettajillakin päivä oli hyvin antoisa. Löysimme kehittämisideoita opetuksen järjestämiseen Samariassa ja pohdimme opetuksen eriyttämistä eli jakoa pienryhmiin. Haasteena paikassa oli työntekijöiden ammattitaidottomuus. 

 

KESKIVIIKKO 27.11.2019

Tänään meillä oli vuorossa tutustua Tansanialaiseen päivähoitoon. Vietimme päivän RAUn päiväkodissa, joka oli perustettu 8 vuotta sitten. Päiväkotiin lapset tulivat köyhistä perheistä. Heille tarjottiin aamupala ja lounas, joka helpotti osaltaan perheiden rahallista tilannetta. Ennen kuin lapsi pääsi RAUn päiväkotiin, sosiaalityöntekijä kävi lapsen kotona tarkistamassa tilanteen eli oliko perhe ”oikeasti” köyhä. Lapsia päiväkodissa oli tällä hetkellä 36 ja ikä vaihteli 2-6 vuoteen. Henkilökuntaa talossa oli johtaja, lastentarhaopettaja, keittiötyöntekijä ja aputyöntekijä.

Tässä päiväkodissa oli selkeä järjestys ja lapset oli jaettu osaamisen perusteella eri ryhmiin.  Ryhmät olivat isoja, mutta opettaja hallitsi ryhmänsä hyvin. Meillä oli mahdollisuus osallistua äidinkielen tuntiin, jossa lapset opettelivat tavuja lausumaan ja kirjoittamaan. Lasten tehtävien ohjaamisessa ja tarkistamisessa meillä oli jonkin verran haasteita, koska yhteinen kieli lasten kanssa puuttui.

Aamupuuron jälkeen lapset saivat maistella suomalaisia karkkeja, joita toimme heille tuliaisiksi. Tämän jälkeen lapsilla alkoi leikkiaika ja lastentarhanopettaja jakoi tuomamme lelut, joilla he leikkivät innokkaasti. Pääsimme myös osallisiksi pallopeleihin.

Leikkiajan jälkeen lapset kävivät vessassa ja me autoimme johtajaa laittamaan patjat lattialle päiväunia varten. Lapset rauhoittuivat nopeasti nukkumaan ja meillä oli aikaa keskustella johtajan ja lastentarhanopettajan kanssa päiväkodin toiminnasta.

Illalla kartoitimme raportin kirjoittamisen lomassa opiskelijoiden tilanteen. Jälleen yksi opiskelija oli sairastunut vatsatautiin eli ryhmässämme oli tällä hetkellä useampi henkilö sairaana. Aivan tarkasti emme vielä tienneet, mistä epidemia johtuu. Muuten päivä oli opiskelijoilla sujunut hyvin työpaikoilla.

 

TORSTAI 28.9.2019

Tänä aamuna kaikki opiskelijat pääsivät työpaikoillensa eli taudit näyttivät olevan tällä kertaa ohitse. Meidän päivämme koostui Tansanian vammaispalveluihin tutustumisella. Ensimmäiseksi kävimme ELCT toimistolla, joka organisoi vammaispalveluja. Tämä toimisto tekee yhteistyötä evankelisen kirkon kanssa ja myös Suomen kirkko tekee yhteistyötä heidän kansssa. Heillä on 8  vammaispalvelukeskusta ympäri Moshissa ja lisäksi he tekevät vammaisten lasten perheisiin perhetyötä. Toimistolla työntekijä esittele vammaisten lasten töitä ja ostimme heiltä tuotteita, joilla tuimme köyhien lasten perheitä.

Toimiston jälkeen lähdimme tutustumaan pienten vammaisten lasten keskukseen, jossa oli tällä hetkellä parikymmentä lasta. Lapsilla oli diagnoosina autismia, CP-vammaa ja down syndromaa.

Jokaisella lapsella oli henkilökohtainen suunnitelma esillä seinällä. Suomessa taas kaikki asiapaperit ovat aina kansioissa (vaitiolovelvollisuus) Vierailun aikana pääsimme osallistumaan lasten toimintaan. Pelasimme palloa ja seurasimme lasten ja ohjaajien toimintaa. Toiminnassa oli huomioitu lasten erilaisuus ja aistien herättely.

Keskustelimme paikalla olevien ulkomaan vaihto-opiskelijoiden kanssa olostansa. He olivat tyytyväisiä toimintaan ja oloonsa Moshissa. Veimme lahjaksi paikkaan pehmonalleja ja aisteja herättävän lampun sekä tietysti makeata lapsille.

Toisessa tutustumiskohteessa lasten iät vaihtelivat 2-28 vuotiaaseen. Lapsilla oli ohjelman kautta vakuutus, joka kattaa erilaiset apuvälineet (ortoosit, pyörätuolit, seisomateline) ja sairaalakäynnit. Myös tässä yksikössä jokaisella lapsella oli oma ohjelmansa.  Lapset saivat aamupalan ja ruuan, joka tuki perheen rahallista tilannetta.

BCC ohjelman rahoitus tulee eri tuotteiden myynnistä ja lahjoituksista. Paikka ottaa mielellään vastaan opiskelijoita esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoita.

 

PERJANTAI 29.11.2019

Tänään pääsimme vierailemaan St Josephin sairaalassa. Ensimmäiseksi paikan johtaja kertoi lyhyesti heidän toiminnastaan. Tämän jälkeen vastaava osastonhoitaja synnytysosastolta otti meidät vastaan.  Pääsimme tutustumaan synnytysosastolla vastasyntyneeseen vauvaan, joka oli muutaman minuutin ikäinen. Olimme aika yllättyneinä, että saimme nähdä ponnistusvaiheessa olevia äitejä synnytyshuoneissa. Äidit olivat yksin synnytyksen kanssa eli isillä ei ollut asiaa osastoille. Osastonhoitaja esitteli osaston paikkoja. Näimme vastasynnyttäneitä äitejä, synnyttämään tulevia äitejä sekä äitejä, jotka haluavat antaa lapsen pois. Meillekin äidit olisivat antaneet lahjan eli pienen vastasyntyneen vauvan mukaan. Olimme aika yllättyneitä lahjasta.

Vauvalan jälkeen tutustuimme lastenosastoon, jossa tapasimme lastenhoitajan ”terveydenhoitajan”. Hänen tehtävänsä oli huolehtia lasten perusrokotuksista, HIV neuvonnasta, lasten painoista ja perussairauksista.

Tämän jälkeen tutustuimme miesten ja naisten osastoihin, jossa oli niin sisätauti- kuin kirurgisiapotilaita. Kävimme myös ruumishuoneella, jossa saimme nähdä myös vainajan kylmiössä. Liisäksi kävimme tutustumassa sairaalan pesulaan ja kirkkoon.

Osastonhoitaja esitteli myös sairaalan koulua, jossa koulutettiin sairaanhoitajia. Koulu oli sisäoppilaitos eli opiskelijat asuivat koulun yhteydessä. Heillä oli kaksi tavallista luokkaa opetuskäytössä ja sen lisäksi harjoitusluokka, jossa oli käytössä erilaisia hoitotyönvälineitä ensiapuvälineistä lähtien. Koulusta löytyi myös kirjasto.

Koulun esittelyn jälkeen lähdimme tutustumaan sairaalan apteekkiin, josta potilaat saavat hakea lääkkeensä. Apteekin valikoima oli hyvin suppea verrattuna Suomen apteekkiin. Suurin osa lääkkeistä oli antibiootteja ja malarialääkkeitä.

Pääsimme tutustumaan myös näytteenottoon laboratoriossa, jossa tapasimme myös suomalaisen sairaanhoitajaopiskelijan. Samalla käytävällä otettiin myös rtg-kuvia, jossa säteiltä ei suojauduttu lainkaan.

Osastonhoitaja esitteli meille myös kanttiinin ja sairaalan sisäänkäynnin sekä yleisiä työhuoneita.

Sairaalassa ei näkynyt minkäänlaista käsidesin käyttöä. Työkengät vaihtelivat laidasta laitaan balleriinoista kumisaappaisiin.

Päivän lopuksi meillä oli ilo tavata sairaalan leikkaussalin työntekijöitä.  Iloisia kirurgeja huvitti meidän paikallinen kielitaitomme. Kirurgit kertoivat heidän toimenpiteistään osastolla. Sairaalassa tehtiin perusleikkauksia ja erilaisia tähystyksiä. Jälkeenpäin meitä vähän hymyilytti kirurgien pukeutuminen saappaisiin, mutta kenties kyseessä seuraavaksi oli peräsuolentähystys.

Sairaalasta meidät tuli hakemaan Shaina, jonka kanssa menimme tuk tukilla paikallisille markkinoille. Tavaran paljous oli valtava. Markkinoilla oli perustarvikkeita kotiin, erilaisia vaatteita ja kodintekstiilejä.

Illalla lähdimme vielä koko porukalla syömään ja viettämään meidän läksiäisiä. Oli mukava kuulla opiskelijoilta, että meistä oli ollut apua ja jäävät kaipaamaan meidän seuraamme.

 

LAUANTAI 30.11.2019

Päivämme oli todella ”selviytymistarina” päivän haasteista. Lentomme oli myöhässä Kilimanjarosta ja pääsimme vihdoin seitsemän jälkeen lähtemään. Paikallinen toiminta oli todella hidasta ja ammattitaitokin osalla väestä hukassa.

Lensimme Kilimanjarosta Istanbuliin, jossa saimme juosta niin kovaa kuin pystyimme ennättääksemme Helsingin koneeseen. Ehdimme juuri portille ennen kuin ne sulkeutuivat. Tietysti koneemme joutui odottelemaan kentällä vuoroansa ja taas olimme aikataulusta jäljessä Helsingissä. Helsingissä juoksimme jälleen hakemaan matkalaukkuja, joita ei sitten näkynyt ollenkaan. Selvittelimme asiaa Helsingin kentällä ja Sirpan laukku löytyi Kilimanjarosta, mutta Katjan laukusta ei ollut mitään tietoa. Aika näyttää saammeko matkatavaroitamme takaisin lainkaan.

 Lentokenttä selvityksen jälkeen juoksimme jälleen kohti juna-asemaa. Tällä kertaa täytyi kiittää VR:n toimintaa, koska juna oli muutaman minuutin myöhässä ja ehdimmekin junaan. Pääsimme jatkamaan matkaa Ylivieskaan Tikkurilasta kello 19.00.

Onneksi olimme matkaraporttimme muistitikun ottaneet käsimatkatavaroihin. Kova työmme olisi mennyt hukkaan, jos muistitikku olisikin ollut Katjan matkalaukussa. Junassa katsoimmekin matkaraporttimme kirjoittamista ja muistelimme todella opettavaista työmatkaamme Tansaniaan.

Paikkana Tansaniaa voimme suositella tulevaisuudessa lähihoitaja, matkailualan ja hotelli- ja ravitsemusalan opiskelijoille harjoittelupaikaksi. Tansania Volunteers tarjoaa turvallisen ja hyvän palvelun majoituspaikkana opiskelijoille. Henkilökunta auttaa käytännön järjestelyissä ja selvittää epäselviä asioita. Moshissa on turvallista liikkua valoisalla ja pimeällä kannattaa olla aina hyvä sähkölamppu mukana. Kaduilla ei todellakaan ole katulamppuja eli illalla on todella pimeää.

Opettajille voimme suositella myös opettajavaihtoja ulkomaille. Saimme itsellemme paljon uutta ajateltavaa ja opetukseen uusia näkökulmia. Mukanamme olleiden opiskelijoiden orientointi ja ohjaaminen toi omat haasteensa, mutta opiskelijoiltamme saamamme palautteen perusteella onnistuimme siinä hyvin. Osasta opiskelijoista tuntui todella haikealta, kun hyvästelimme heidän ennen lähtöämme Suomeen. Olimmehan heidän kanssa kuitenkin melkein kaksi viikkoa ”yhtä perhettä”. Jaoimme heidän kanssaan niin ilot kuin murheet ja selvitimme useita epäselviä asioita heidän työpaikkojensa ja muiden käytännön asioiden kanssa.